Skumppaa, tippaleipä ja uusi pöytäliina...

Lapsena Vappu oli hauska juhla, sai laittaa katosta roikkumaan serpentiiniä ja täyttää ilmapalloja. Koulussa tehtiin naamioita ja vappuhuiskia, ruokana tarjottiin nakkeja ja simaa (yök!) ja jälkiruokana oli jopa munkkirinkeleitä. Vappupäivänä sai mennä onkimaan "leluja" pientä korvausta vasten. Ei ollut väliä mikä lelu tuli onkiessa, pääasia että jotakin sai. Vappupäivänä myös avattiin grillauskausi meillä, auringon paisteessa ja lämmössä, tietenkin.

Nyt aikuisena vappuhuiskat, naamiot, serpentiinit, ilmapallot ja onkiminen on vaihtunut skumppapulloon, serpentiiniin sekä koiran kanssa lenkkeilyyn. Moneen vuoteen en ole missään käynyt tai ylipäätään jaksanut pahemmin vappua juhlia (muutamaa serpentiini kiehkuraa lukuun ottamatta). Tänä vuonna tulin pitkän ja syvällisen (jep, todella pitkän ja syvällisen, oikein 5min) pohdinnan jälkeen siihen lopputulokseen, että se, että viettää yksin vappua koiran kanssa, ei ole syy, miksi ei voisi nähdä vähän vaivaa ja laittaa jotain pientä ja kivaa itselleen. Joten päätin laittaa pöytäni vähän hienommaksi kuin se yleensä on. Ei sillä etteikö se kaiken sen tavaramäärän (kuten tietokoneen ja sen piuhojen) kanssa olisi hieno (sellainen tummunut puu, siinäpä vasta silmä lepääkin, not).  Syntyi lopuksi siis vappupöytä. Vaikka muutos oli vain pöytäliinat ja siistiminen (ylimääräisten tavaroiden tunkeminen kaappiin) pöydältä, niin piristihän se kämppää ja mieltä. Koirakin oli (on edelleen) mielissään uudesta "luolastaan".

Vaikka Vappu on nyt ohi ja juhlat juhlittu hetkeksi, skumppa juotu, rinkelit, munkit ja tippaleivät syöty, serpentiini nakattu roskiin, pöytäliinat tulivat jäädäkseen, vaihtavat vain loppukuusta osoitetteensa mökille. 

Vappupöytä. 

Vappuaattona olikin vuorossa skumppaa ja rinkeli.

Vappupäivänä oli  kahvin ja tippaleivän vuoro.

Sisäinen viherpeukalo heräsi. Samoin sisustusvimma.

Orkidea-kukka. Pitkään tuosta sanasta tuli mielikuva harmaahiuksisesta miehestä kastelukannu kädessä orkideapurkkien takana kasvihuoneessa. Ajattelin hassusti, että niitä pitää ja kasvattaa vähän höpsähtäneet harmaahiuksiset mummot ja papat. Noh, tämä mielikuva muuttui siinä vaiheessa kun sisko innostui niistä ja niitä rupesi ikkunalaudalle ilmestymään useampia. Ihan kiva ja nätti kukkahan se on, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä niissä nyt niin hienoa on, että niitä pitäisi useampi hommata. Kunnes sitten sain lahjaksi ihan oman ja joka on vielä kahden viikon jälkeenkin hengissä ja kukkii ( huomion arvoinen asia on se, että yleensä saan kukat ym. tapettua tuossa ajassa ja vain sitkeimmät lajikkeet pärjäävät, vähän niinkuin kukkien ja kasvien oma Selviytyvät-ohjelma).

Nyt kun tuo on tuossa ikkunalla ollut antamassa väriä, mietin vakavasti ostavani valkoisenki siihen kaveriksi. Ja tekeväni ulos mökille yrttitarhan. Ja istuttavani salaattia. Ja porkkanoita. Ja toisaalta muutama perunakin kyllä olis kiva... Niin ja sitten voisi ostaa uudet valkoiset verhotkin mökille. Ja pöytäliinan. Ja sitten kukkakuvioiset kahvikupit. Ja kuviolliset ja värikkäät sisustustyynyt. Ja ennenkaikkea H&M kukkapussilakanat. Kuulostaako mun tyyliseltä? Oikeasti, mulla kukkakuvioiset kahvikupit ja pussilakanat? No ei! Syytän vain ja ainoastaa lisääntynyttä auringon paistetta ja kevättä! Tämä vaihe menee ihan varmasti ohi! 

P.s. En osta kukkakuviollisia kuppeja. Onneksi äitini vanhat kukkakuviolliset kahvikupit asetteineen ja kermakkoineen on hengissä edelleen, joten nämä kupit löytyykin pian mökiltämme :)

Nämä pussilakat vaan on hienot... (H&M Home)