Sisäinen viherpeukalo heräsi. Samoin sisustusvimma.

Orkidea-kukka. Pitkään tuosta sanasta tuli mielikuva harmaahiuksisesta miehestä kastelukannu kädessä orkideapurkkien takana kasvihuoneessa. Ajattelin hassusti, että niitä pitää ja kasvattaa vähän höpsähtäneet harmaahiuksiset mummot ja papat. Noh, tämä mielikuva muuttui siinä vaiheessa kun sisko innostui niistä ja niitä rupesi ikkunalaudalle ilmestymään useampia. Ihan kiva ja nätti kukkahan se on, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä niissä nyt niin hienoa on, että niitä pitäisi useampi hommata. Kunnes sitten sain lahjaksi ihan oman ja joka on vielä kahden viikon jälkeenkin hengissä ja kukkii ( huomion arvoinen asia on se, että yleensä saan kukat ym. tapettua tuossa ajassa ja vain sitkeimmät lajikkeet pärjäävät, vähän niinkuin kukkien ja kasvien oma Selviytyvät-ohjelma).

Nyt kun tuo on tuossa ikkunalla ollut antamassa väriä, mietin vakavasti ostavani valkoisenki siihen kaveriksi. Ja tekeväni ulos mökille yrttitarhan. Ja istuttavani salaattia. Ja porkkanoita. Ja toisaalta muutama perunakin kyllä olis kiva... Niin ja sitten voisi ostaa uudet valkoiset verhotkin mökille. Ja pöytäliinan. Ja sitten kukkakuvioiset kahvikupit. Ja kuviolliset ja värikkäät sisustustyynyt. Ja ennenkaikkea H&M kukkapussilakanat. Kuulostaako mun tyyliseltä? Oikeasti, mulla kukkakuvioiset kahvikupit ja pussilakanat? No ei! Syytän vain ja ainoastaa lisääntynyttä auringon paistetta ja kevättä! Tämä vaihe menee ihan varmasti ohi! 

P.s. En osta kukkakuviollisia kuppeja. Onneksi äitini vanhat kukkakuviolliset kahvikupit asetteineen ja kermakkoineen on hengissä edelleen, joten nämä kupit löytyykin pian mökiltämme :)

Nämä pussilakat vaan on hienot... (H&M Home)