Kolmenkympin kriisiä odotellessa

Ystäväni kysyi tammikuussa, miten aioin juhlia syntymäpäivääni. Vastasin etten mitenkään. En ollut uhrannut silloin vielä ajatustakaan syntymäpäivälleni tai edes muistanut, että kolmenkympin maaginen raja menee rikki. Tästä viikko ja huomasin suunnittelevansa pieniä juhlia. Miksi? Koska tuntui, että se kuuluu tapoihin. Lopulta vakuutuin itsekkin, että sitä kuuluu juhlistaa jotenkin ja jos ei juhli, sitä katuu myöhemmin. Pienten rentojen juhlien järjestäminen oli hauskaa ( ja toivottavasti vieraatkin viihtyi).

Nyt kun juhlat on pidetty ja ikä alkaa kolmosella voikin alkaa odottamaan sitä kolmenkympin kriisiä. Tuntuu, että sekin kuuluu nykyisin tapoihin. Jos kriisiä ei ala kuulumaan, niin sen voi sitten vaikka kehittää ihan itse vertailemalla muiden saavutuksia ja elämää esim. Facebookista tai lukemalla naisten lehdissä näitä juttuja Suomalaisista menestyneistä 25v naisista, jotka on luoneet, uran, menneet naimisiin, tehneet lapsia ja joilla on kuitenkin aikaa harrastaa viittä eri urheilulajia. Vähemmästäkin sitä saa alemmuus kompleksin, masentuu ja haluaa suuria muutoksia elämäänsä. 

Ehkäpä otan vaan hömppäkirjan käteen, viereen lasin punkkua ja unohdan ikäni taas vuodeksi eteenpäin. Kerkeäähän sitä kriiseilemään myöhemminkin, nyt vaan kukkia ja kynttilöitä päivän ja illan piristykseksi.