Näin junalla kulkevan koiran omistajan näkökulmasta nämä kelit on yhtä tuskaa, etenkin sellaiselle, joka ei nauti siivoamisesta päivittäin. Ne kivenmurikat nukkamatossa tuntuu todella nautinnolliselle jalkapohjassa, kun niihin osuu kävellessä, etenkin aamulla sängystä noustessa. Eikä se lenkkeilykään nyt niin kauhean mukavaa ole pilvisellä säällä kurassa tarpoen, lopputulos kun on: housun lahkeet, kengät ja koira mahaa myöten kurassa. Joka kerta koira suihkun ja kuivauksen kautta sisälle, omat vaatteet pesukoneeseen ja kengät läpimärkänä ja kuraisena kuivumaan.
Noh, ainakin junien pitäisi tänä talvena kulkea aikataulussa... Tai sitten ei. Ne harvat kerrat kun junalla olen mennyt ja olen ostanut lipun ns Siperian junaan, aikaisempi Pendolino on ollut joka kerta asemalla hyytyneenä ja matkustajat siirtyneenä täpötäyteen Siperian junaan. Ai että, mikä nautinto onkaan tukkia täyteen junaan matkalaukun ja kuraiseen koiran kanssa. Etenkin kun on ainoastaan yksi vaunun puolikas mihin voi sen koiran kanssa mennä. Mitä tästä voi oppia? Älä osta lippua Pendolinoon, joudut kuitenkin matkustamaan sillä huonommalla ja hitaammalla junalla ja joudut maksamaan lipustakin enemmän. Ota mukaan ainakin kaksi pyyhettä, että saa koiran puhtaaksi sekä omat vaatteet (sen jälkeen kun koira on hypännyt syliin kuraisten tassujensa kanssa, niin toiselle pyyhkeelle on tarvetta).
Lunta, pakkasta ja aurinkoa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti