Lapsena Vappu oli hauska juhla, sai laittaa katosta roikkumaan serpentiiniä ja täyttää ilmapalloja. Koulussa tehtiin naamioita ja vappuhuiskia, ruokana tarjottiin nakkeja ja simaa (yök!) ja jälkiruokana oli jopa munkkirinkeleitä. Vappupäivänä sai mennä onkimaan "leluja" pientä korvausta vasten. Ei ollut väliä mikä lelu tuli onkiessa, pääasia että jotakin sai. Vappupäivänä myös avattiin grillauskausi meillä, auringon paisteessa ja lämmössä, tietenkin.
Nyt aikuisena vappuhuiskat, naamiot, serpentiinit, ilmapallot ja onkiminen on vaihtunut skumppapulloon, serpentiiniin sekä koiran kanssa lenkkeilyyn. Moneen vuoteen en ole missään käynyt tai ylipäätään jaksanut pahemmin vappua juhlia (muutamaa serpentiini kiehkuraa lukuun ottamatta). Tänä vuonna tulin pitkän ja syvällisen (jep, todella pitkän ja syvällisen, oikein 5min) pohdinnan jälkeen siihen lopputulokseen, että se, että viettää yksin vappua koiran kanssa, ei ole syy, miksi ei voisi nähdä vähän vaivaa ja laittaa jotain pientä ja kivaa itselleen. Joten päätin laittaa pöytäni vähän hienommaksi kuin se yleensä on. Ei sillä etteikö se kaiken sen tavaramäärän (kuten tietokoneen ja sen piuhojen) kanssa olisi hieno (sellainen tummunut puu, siinäpä vasta silmä lepääkin, not). Syntyi lopuksi siis vappupöytä. Vaikka muutos oli vain pöytäliinat ja siistiminen (ylimääräisten tavaroiden tunkeminen kaappiin) pöydältä, niin piristihän se kämppää ja mieltä. Koirakin oli (on edelleen) mielissään uudesta "luolastaan".
Vaikka Vappu on nyt ohi ja juhlat juhlittu hetkeksi, skumppa juotu, rinkelit, munkit ja tippaleivät syöty, serpentiini nakattu roskiin, pöytäliinat tulivat jäädäkseen, vaihtavat vain loppukuusta osoitetteensa mökille.
Vappupöytä.
Vappupäivänä oli kahvin ja tippaleivän vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti