Lukukokemuksena - Aitoa peliä.

Tykkään lukea kaikkea höpönhöpön kirjoja (mm. Nora Roberts, Cathy Kelly), urban fantasya, fantasiaa, teknotrillereitä ja scifiä (joskin vähemmän). Nyt kun luettuna kaikki suomenkieliset Sookie Stackhouse-, mustantikarin veljeskunta-, Pendergast-, Eve Dallas- ja A Cal Leandros -sarjat, piti alkaa etsimään uutta luettavaa. Jotain tuoretta ja uutta. No kirjahan on suhteellisen uusi, mutta tyyliltään juuri sellaista "samaa vanhaa" mitä on tullut jo vuoden päivät luettua, joten mitään uusia aluevaltauksia en päätynyt  tekemään, taaskaan (mutta toisaalta miksi vaihtaa hyvä ja toimiva kirjallisuus uuteen?). 

Yleensä en pidä kirjoista, jotka menevät liian Scifiksi (hah, nyt kaikki voivatkin miettiä, mikä on liian scifiä..?), mutta nyt ei juurikaan haitannut, vaikka päähenkilönä toimi nainen, agentti, joka on puoliksi ihminen ja puolet jouduttu korvaamaan metallilla (+aseilla) ja tekoälyllä ja tähän päälle vielä rakkauskuvio haltijan kanssa, toiset (useat eri) todellisuudet ja niiden asukkaat (haltiat, keijut, demonit, ihmiset ym). 

Kirja  Aitoa peliä (jonka on muuten kirjoittanut brittiläinen Justina Robson) sanotaan olevan sekoitus fantasiaa, scifiä, kyberpunkia, romanttista höttöä ja toimintaa. Ja kyllä, sitä se juuri on. Kirja on omalla tavallaan sopiva sekoitus tuota kaikkea, juoni toimii ja etenee sopivan vauhdikkaasti ja henkilöhahmojen taustat selkeytyvät kirjan edetessä, samoin kuin oudohko rakkaustarina.

Itse kirja alkaa muutamalla luvulla, joissa kerrotaan lukijalle yllättävän tiiviisti ja selvästi, mitä on tapahtunut maassa ja miten tähän tilanteeseen ollaan päädytty, kannattaa lukemista jatkaa, koska noiden lukujen jälkeen kirjan juoni vasta lähtee varsinaisesti käyntiin (itse kun meinasin jo tuossa vaiheessa luovuttaa, kun tuli niin paljon eri todellisuuksia ja niiden asukkaista tietoa ). Vaikka juoni saattaa kuulosta aavistuksen oudolle (etenkin niistä, jotka eivät tällaisesta kirjallisuudesta piittaa) ja sekavalle, niin suosittelen kirjan lukemista. Itse pidin kirjasta kovasti ja jatkankin kirjan seuraavaan osaan, eli kirjaan Panoksena sielu.