Kolmenkympin kriisiä odotellessa

Ystäväni kysyi tammikuussa, miten aioin juhlia syntymäpäivääni. Vastasin etten mitenkään. En ollut uhrannut silloin vielä ajatustakaan syntymäpäivälleni tai edes muistanut, että kolmenkympin maaginen raja menee rikki. Tästä viikko ja huomasin suunnittelevansa pieniä juhlia. Miksi? Koska tuntui, että se kuuluu tapoihin. Lopulta vakuutuin itsekkin, että sitä kuuluu juhlistaa jotenkin ja jos ei juhli, sitä katuu myöhemmin. Pienten rentojen juhlien järjestäminen oli hauskaa ( ja toivottavasti vieraatkin viihtyi).

Nyt kun juhlat on pidetty ja ikä alkaa kolmosella voikin alkaa odottamaan sitä kolmenkympin kriisiä. Tuntuu, että sekin kuuluu nykyisin tapoihin. Jos kriisiä ei ala kuulumaan, niin sen voi sitten vaikka kehittää ihan itse vertailemalla muiden saavutuksia ja elämää esim. Facebookista tai lukemalla naisten lehdissä näitä juttuja Suomalaisista menestyneistä 25v naisista, jotka on luoneet, uran, menneet naimisiin, tehneet lapsia ja joilla on kuitenkin aikaa harrastaa viittä eri urheilulajia. Vähemmästäkin sitä saa alemmuus kompleksin, masentuu ja haluaa suuria muutoksia elämäänsä. 

Ehkäpä otan vaan hömppäkirjan käteen, viereen lasin punkkua ja unohdan ikäni taas vuodeksi eteenpäin. Kerkeäähän sitä kriiseilemään myöhemminkin, nyt vaan kukkia ja kynttilöitä päivän ja illan piristykseksi.

Suomen talvi yllättää

Suomen talvi se osaa yllättää joka vuosi. Nyt yllätti lumen, pakkasen ja auringon puutteella.

Näin junalla kulkevan koiran omistajan näkökulmasta nämä kelit on yhtä tuskaa, etenkin sellaiselle, joka ei nauti siivoamisesta päivittäin. Ne kivenmurikat nukkamatossa tuntuu todella nautinnolliselle jalkapohjassa, kun niihin osuu kävellessä, etenkin aamulla sängystä noustessa. Eikä se lenkkeilykään nyt niin kauhean mukavaa ole pilvisellä säällä kurassa tarpoen, lopputulos kun on: housun lahkeet, kengät ja koira mahaa myöten kurassa. Joka kerta koira suihkun ja kuivauksen kautta sisälle, omat vaatteet pesukoneeseen ja kengät läpimärkänä ja kuraisena kuivumaan.

Noh, ainakin junien pitäisi tänä talvena kulkea aikataulussa... Tai sitten ei. Ne harvat kerrat kun junalla olen mennyt ja olen ostanut lipun ns Siperian junaan, aikaisempi Pendolino on ollut joka kerta asemalla hyytyneenä ja matkustajat siirtyneenä täpötäyteen Siperian junaan. Ai että, mikä nautinto onkaan tukkia täyteen junaan matkalaukun ja kuraiseen koiran kanssa. Etenkin kun on ainoastaan yksi vaunun puolikas mihin voi sen koiran kanssa mennä. Mitä tästä voi oppia? Älä osta lippua Pendolinoon, joudut kuitenkin matkustamaan sillä huonommalla ja hitaammalla junalla ja joudut maksamaan lipustakin enemmän. Ota mukaan ainakin kaksi pyyhettä, että saa koiran puhtaaksi sekä omat vaatteet (sen jälkeen kun koira on hypännyt syliin kuraisten tassujensa kanssa, niin toiselle pyyhkeelle on tarvetta).

Lunta, pakkasta ja aurinkoa odotellessa.