Kreivi Dracula yllättää

No niin. Niinkuin ehkä otsikosta voikin jo päätellä, tuli käytyä pitkästä aikaa elokuvissa. Pitkän (joo joo, pitkämpä hyvinkin) harkinnan jälkeen päädyin yllättäen leffaan Dracula Untold (oikeasti, tämä nyt ei yllätys ollut, kun tietää millaisia kirjoja luen). Sinänsä tuo Dracula-hahmona alkaa olla aika loppuunkulunut aihe, tai näin kuvittelin kun näin leffan nimen, mutta aloinpa kuitenkin lukemaan tämän esittelyä, jonka jälkeen piti siirtyä katsomaan traileri. Ja kaikkihan nyt jo tietää mihin se johti... Leffailtaan sunnuntaina...

Eli tässä nyt sitten kerrotaan, miten Draculasta tuli vampyyri (ja millainen tausta tällä oli/on). Niin ja leffassahan Vladia (eli Draculaa) esittää ihan syötävän komea Luke Evans. Se on jo yksin hyvä syy mennä katsomaan leffa. Onneksi elokuva oli myös hyvin tehty, hyvällä juonella, joten silmänilo Luken Evans oli ainoastaan piste i:n päälle tässä tapauksessa. Leffasta löytyi siis toimintaa, verta, kauhua, rakkaustarina ja vähän lisää toimintaa, kauhua ja verta. Nyt siis kysynkin, mitä muuta tyttö/nainen voi elokuvalta toivoa, oikeasti? Voin suositella elokuvaa kaikille, jotka pitävät kauhusta, toiminnasta ja vampyyri-aiheesta. Jatkoa odottaessa (ja toivoessa)...

Nyt vielä loppuun sitten tietenkin leffan traileri, jos saisin vaikka jonkun toisenkin lähtemään leffaan...

Kenkäostoksilla Helsingissä...eiku...

Lähdinpäs tänään kenkäostoksille, kun tajusin ettei minulla oikeastaan ole kun kahdet nilkkurit syksyksi. No ajattelin pääseväni helpolla kun suunnistaisin vain lähimmälle H&M:lle ja siitä sitten jatkaisin muualle jos on tarvetta. Juu ei, ei nyt ihan mennyt noin.

Tässäpäs siis uudet kenkäni (kuva alla). Kaikki voivatkin nyt päätellä, ettei nyt ihan mennyt ostosreissu kuten suunnittelin ja että kenkiä ei löytynyt. Minulle pitäisi jo antaa porttikielto H&M Home-osastolle, siis  oikeasti, ostanpas vähän kynttilöitä, jotka vien sitten junalla kotiin, niitähän kun ei myydäkään kotikaupungissani (ja tähän voisikin lisätä silmien pyöritys-hymiön, jos jaksaisi). Nyt on siis vähän uutta sisustustavaraa ostettu mutta eipä niistä nyt hirveästi iloa ole siinä vaiheessa, kun arpoo kaksista kengistään, että kummat laittaisi jalkaansa... Voisikohan sitä joskus löytää noista kaupoista sen, mitä lähtee alunperin etsimään, ettei aina tulisi muiden tavaroiden kanssa takaisin. Tulee nimittäin hieman kalliit kengät kun ostelee aina jotain ihan muuta joka kerta kenkäostoksilla. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla löydän myös ne kengät...

Pyyhkeet, kynttilät ja tuikkukuppi H&M home, 

pussukka, huivi, käsineet H&M ja 

pokkari Suomalainen kirjakauppa.

Junamatkalta vähän järvimaisemaa

Matkaevästä, jäälatte.

Lupa polttaa kynttilöitä ja käyttää tossuja annettu, syksy on saapunut Suomeen.

Syksy saapui sitten lopulta kertaheitolla Suomeenkin. Viikko sitten sai nauttia lämmöstä ja auringosta kesätakki päällä ja nyt sitten saa värjötellä villakangastakki päällä tuulessa, vesisateessa, raekuuroissa ja räntäsateessa. Positiivinen puoli on, että voi ottaa uudet syksyvaatteet käyttöön, kuten uudet kengät ja kaulahuivin. Mutta miten sitä jaksaa pysyä pirteänä ja optimistisena ensi kevääseen asti kun ulkona on pimeää ja kylmää? Ei uudet syksyvaatteet nyt monia kuukausi jaksa ilahduttaa. No, minun ratkaisu tähän (ja miljoonan muun) on hyvinkin tavanomainen. Kynttilät, punkku ja lämpöiset tossut. Suosittelen siis ostamaan lempi viiniä varuiksi kaappiin ja kokoelman erilaisia kynttilöitä huonon päivän varalle (tai huonon sään varalle). 

Vaikka syksyn sää onkin suurimmaksi osaksi suoraa sanottuna...noh, perseestä. Pitää muistaa nauttia niistä kauniista hetkistä, joita luonto, ystävät ja perhe tarjoaa.

Tuikkukuppi H&M home.

Kynttilät H&M home.

Ps. Löysinpäs kerrankin sellaiset kengät, joilla pystyn kävelemään (kiitos teille muodin luojille, että toitte  maiharit takaisin). Kengät H&M.

Lukukokemuksena - Aitoa peliä.

Tykkään lukea kaikkea höpönhöpön kirjoja (mm. Nora Roberts, Cathy Kelly), urban fantasya, fantasiaa, teknotrillereitä ja scifiä (joskin vähemmän). Nyt kun luettuna kaikki suomenkieliset Sookie Stackhouse-, mustantikarin veljeskunta-, Pendergast-, Eve Dallas- ja A Cal Leandros -sarjat, piti alkaa etsimään uutta luettavaa. Jotain tuoretta ja uutta. No kirjahan on suhteellisen uusi, mutta tyyliltään juuri sellaista "samaa vanhaa" mitä on tullut jo vuoden päivät luettua, joten mitään uusia aluevaltauksia en päätynyt  tekemään, taaskaan (mutta toisaalta miksi vaihtaa hyvä ja toimiva kirjallisuus uuteen?). 

Yleensä en pidä kirjoista, jotka menevät liian Scifiksi (hah, nyt kaikki voivatkin miettiä, mikä on liian scifiä..?), mutta nyt ei juurikaan haitannut, vaikka päähenkilönä toimi nainen, agentti, joka on puoliksi ihminen ja puolet jouduttu korvaamaan metallilla (+aseilla) ja tekoälyllä ja tähän päälle vielä rakkauskuvio haltijan kanssa, toiset (useat eri) todellisuudet ja niiden asukkaat (haltiat, keijut, demonit, ihmiset ym). 

Kirja  Aitoa peliä (jonka on muuten kirjoittanut brittiläinen Justina Robson) sanotaan olevan sekoitus fantasiaa, scifiä, kyberpunkia, romanttista höttöä ja toimintaa. Ja kyllä, sitä se juuri on. Kirja on omalla tavallaan sopiva sekoitus tuota kaikkea, juoni toimii ja etenee sopivan vauhdikkaasti ja henkilöhahmojen taustat selkeytyvät kirjan edetessä, samoin kuin oudohko rakkaustarina.

Itse kirja alkaa muutamalla luvulla, joissa kerrotaan lukijalle yllättävän tiiviisti ja selvästi, mitä on tapahtunut maassa ja miten tähän tilanteeseen ollaan päädytty, kannattaa lukemista jatkaa, koska noiden lukujen jälkeen kirjan juoni vasta lähtee varsinaisesti käyntiin (itse kun meinasin jo tuossa vaiheessa luovuttaa, kun tuli niin paljon eri todellisuuksia ja niiden asukkaista tietoa ). Vaikka juoni saattaa kuulosta aavistuksen oudolle (etenkin niistä, jotka eivät tällaisesta kirjallisuudesta piittaa) ja sekavalle, niin suosittelen kirjan lukemista. Itse pidin kirjasta kovasti ja jatkankin kirjan seuraavaan osaan, eli kirjaan Panoksena sielu.

Tervetuloa takaisin Suomeen, tässäpä olisi flunssa tervetuloa lahjaksi.

No niin, nyt on kauan odotetusta Espanjan reissusta kotiuduttu arkiseen Suomeen. Toki Suomi antoi sään puolesta torstaina kyllä parastaan näin syksyllä, aurinko paistoi ja lämpöä oli 17astetta. Mutta ei se nyt ollut ihan sama kuin Mallorcan 30 asteen helteet, joista nautittiin 9 päivää, eikä Suomen maisematkaan vedä ihan vertoja Mallorcan kauniille ja hiekkaisille rannoille, vuoristoisille maisemille tai kauniille Palman keskustalle, jossa oli hyvät shoppailu mahdollisuudet. Matkan jälkeen sitä taas huomaakin kuinka harmittavan suppeat valikoimat Suomessa on vaate- ja kenkäkaupoissa ja kuinka vähän näitä kauppoja on (kyllä, meillä on useita Seppälä, Lindex, H&M ja KooKenkä kauppoja kaupungeissa mutta valikoima ei tuosta parane, kun myymälöissä on samat tuotteet myynnissä paikasta riippumatta). No, eipä siinä auta kuin päätyä takaisin verkkoon tekemään vaate- ja kenkä ostoksia tai säästää seuraavaa matkaa varten, jolloin voi taas ostaa puolenvuoden- vuoden vaateostokset kerralla.

Mukava tervetuloa takaisin Suomeen-toivotus oli myös syksyinen flunssa, jota pääsin muuten potemaan heti sunnuntaina, kurkkukivun muodossa ja joka jatkui aina torstaihin asti, jolloin aloin tuntemaan itseni taas ihmiseksi. Ei päässyt ihan fiilistelemään lomalta paluuta niinkuin olisi halunnut ja toivonut, joten ehkäpä nyt sitten vähän myöhässä sekin pitää hoitaa, kuten esimerkiksi kuvien lisääminen fb:hen ja matkan päivittäminen kuvien kera blogiin.

Ps. Muutama  kuva tulossa, kunhan pääsen koneelle kuva-tiedostoihin käsiksi...
Nyt on lisätty iPhonen parhaat kuvat.

Cala Mayor

Porto Soller

Alcudia

Formentor 

Palman rantakatu auringonnousun aikaan.

Palman rantakatu auringonnousun aikaan.

Kotimatkalta lentokoneesta.

Mökkeilyä, nahistuneita ja kitukasvuisia yrttejä.

Nyt onkin ollut useamman kuukauden tauko kirjoittamisessa, laiskuus iskenyt näillä helteillä. Lupaan, että otan itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyn kirjoittamisessa.

Nyt on siis mökkeilyä takana n. 2kk ja voin vain todeta, että on ollut mukavaa vaihtelua olla täällä mökillä, mutta jopa minä kaipaan jo uusia maisemia (ihmisiä ja kauppoja) tämän järvimaiseman tilalle. Kieltämättä myös juoksevaa vettä ja sisävessaa on ollut ikävä. Aikaisemmin kun kirjoitin kuinka yritän laittaa yrttejä kasvamaan... No kyllähän minä ne sinne purkkiin istutin, mutta  se ei mennyt ihan putkeen... Salaatit nahistuivat, pinaatti ei lähtenyt kasvamaan ollenkaan ja tuo yksi purkillinen jotain (en nyt muista mitä siihen laitoin) lähti ainoastaan kasvamaan ja näyttää ihan syötävälle. Eli loppupäätelmänä voi todeta, että ei, en ole viherpeukalo ja yrtit ostan valmiina purkeissa kaupasta.

Alkukesän kylmyyden jälkeen tuntuu, että tämä kesä on ollut lyhyt, koska eikös "virallisesti" ensikuu olekkin jo syksyä? Odotan nimittäin malttamattomana loppu kuuta jolloin tiedossa on Mallorcan matka, yhdeksän päivää aurinkoa, rannalla makoilua, nähtävyyksiä ja ylipäätään rentoutumista. Tähän ihanuuteen on enää on 3 viikkoa ja 2 päivää eli 23 päivää (ei sillä, että päiviä laskisin, ei tokikaan). Nyt vain on tämä loman odotus jotain ihan mahdotonta (tai ainahan matkalle on kiva lähteä ja sitä lähtöä odottaa) mutta nyt olen jotenkin ihan superhyper innoissani tuosta matkasta. On jo tullut katsottua missä pitäisi käydä ja mitä tehdä (sen rannalla makoilin lisäksi). 

Syksyä innolla odottaen (lomalomalomalomalomaloma).

Nyt sitten vielä vähän kuvia kahden kuukauden mökkeilystä.

Auringonlasku mökillä elokuussa.

Mökillä ollut seuralainen, aina innokas karvapallo.

Skumppaa, tippaleipä ja uusi pöytäliina...

Lapsena Vappu oli hauska juhla, sai laittaa katosta roikkumaan serpentiiniä ja täyttää ilmapalloja. Koulussa tehtiin naamioita ja vappuhuiskia, ruokana tarjottiin nakkeja ja simaa (yök!) ja jälkiruokana oli jopa munkkirinkeleitä. Vappupäivänä sai mennä onkimaan "leluja" pientä korvausta vasten. Ei ollut väliä mikä lelu tuli onkiessa, pääasia että jotakin sai. Vappupäivänä myös avattiin grillauskausi meillä, auringon paisteessa ja lämmössä, tietenkin.

Nyt aikuisena vappuhuiskat, naamiot, serpentiinit, ilmapallot ja onkiminen on vaihtunut skumppapulloon, serpentiiniin sekä koiran kanssa lenkkeilyyn. Moneen vuoteen en ole missään käynyt tai ylipäätään jaksanut pahemmin vappua juhlia (muutamaa serpentiini kiehkuraa lukuun ottamatta). Tänä vuonna tulin pitkän ja syvällisen (jep, todella pitkän ja syvällisen, oikein 5min) pohdinnan jälkeen siihen lopputulokseen, että se, että viettää yksin vappua koiran kanssa, ei ole syy, miksi ei voisi nähdä vähän vaivaa ja laittaa jotain pientä ja kivaa itselleen. Joten päätin laittaa pöytäni vähän hienommaksi kuin se yleensä on. Ei sillä etteikö se kaiken sen tavaramäärän (kuten tietokoneen ja sen piuhojen) kanssa olisi hieno (sellainen tummunut puu, siinäpä vasta silmä lepääkin, not).  Syntyi lopuksi siis vappupöytä. Vaikka muutos oli vain pöytäliinat ja siistiminen (ylimääräisten tavaroiden tunkeminen kaappiin) pöydältä, niin piristihän se kämppää ja mieltä. Koirakin oli (on edelleen) mielissään uudesta "luolastaan".

Vaikka Vappu on nyt ohi ja juhlat juhlittu hetkeksi, skumppa juotu, rinkelit, munkit ja tippaleivät syöty, serpentiini nakattu roskiin, pöytäliinat tulivat jäädäkseen, vaihtavat vain loppukuusta osoitetteensa mökille. 

Vappupöytä. 

Vappuaattona olikin vuorossa skumppaa ja rinkeli.

Vappupäivänä oli  kahvin ja tippaleivän vuoro.